» Historia

Keskiaikaa ja Turun Yliopiston perustaminen

Ylioppilaiden muodostamat korporaatiot juontavat juurensa keskiajan Euroopasta. Tuona aikana yliopistot olivat harvassa ja opiskelijoita saapui eri maista, joskus hyvin kaukaa. Oli luonnollista, että samalta alueelta kotoisin olevat, samanhenkiset ja samaa kieltä puhuvat ylioppilaat pitivät yhtä.

Ensimmäiset kansakunnat, nationes, syntyivät 1200-luvulla Pariisin yliopistossa. Jako tapahtui katolisen kirkon lähetyspiirien mukaan, jolloin suomalaiset esimerkiksi kuuluivat englantilaiseen kansakuntaan. Ajatelkaa, mitä euroihmisiä jo tuolloin olimme. Kuningatar Kristiinan hallitessa Ruotsia, ja siinä sivussa Suomeakin, perustettiin vuonna 1640 Kuninkaallinen Turun Akatemia. Ulkomaisten esikuvien mukaan uudessa yliopistossa alkoi muodostua epävirallisia maakunnallisesti ryhmittäytyneitä yhteisöjä. Niiden elämä ei aina ollut kovin mallikelpoista saati säädyllistä. Niinpä yliopiston johto asetti ensimmäiset yhdeksän inspehtoria.

Inspector sai tehtäväkseen valvoa ”hillittömien ylioppilaiden” opintomenestyksen lisäksi heidän tapojaan, eritoten alkoholinkäyttöä ja yleistä siveellisyyttä. Lisäksi hänen tuli antaa hyviä neuvoja ja huolehtia opiskelijoiden sosiaalisesta tilasta.

 

Osakunnat muuttavat Helsinkiin

Ranskan vallankumous lakkautti natiot niiden synnyinmaassa. Suomessa korporaatiot muuttivat Helsinkiin nimeään vaihtaneen Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston mukana. Myös natioiden nimi muuttui: niistä tuli osakuntia eli osastoja. 1800-luvun ylioppilashenki muodostui voimakkaaksi kaikupohjaksi kansallisuusaatteelle. Vuonna 1852 osakunnat lakkautettiinkin vallankumouksellisina.

 

Kansallistunne nostaa päätään

Osakuntien toiminnan jälleen vapauduttua alkoi valistus: osakunnat valtasi kansallistunne, kiinnostus kansanperinteeseen ja kansanrunouteen. Maakuntiin luotiin tiiviit ideologiset yhteydet, lehtiä ja tutkielmia painettiin, kerättiin esineitä ja luonnosteltiin kansallispukuja. Suomenkielinen sivistys alkoi levitä yliopistomaailmassa, myös uusmaalaisten keskuuteen. Ylioppilaiden yhteinen voimannäyte oli Ylioppilastalon rakentaminen.

 

Eteläsuomalainen Osakunta perustetaan

Vuonna 1896 perustettiin Uusmaalainen Ylioppilasyhdistys suomenkielistä uusmaalaista kansanvalistusta varten. Uusmaalainen osakunta, Nylands Nation, oli päättänyt pysyä ehdottoman ruotsinkielisenä, vaikka muut osakunnat muuttuivatkin pikkuhiljaa suomenkielisiksi. Uudenmaan suomenkieliset ylioppilaat liittyivät jonkin tekosyyn varjolla muihin osakuntiin – joukossaan jo muutama nainenkin. Vuonna 1905 rector magnificus Edv. Hjelt esitti tilanteesta huolestuneena uuden osakunnan perustamista, mihin sijaiskansleri suostuikin. Vapunpäivänä 1905 perustettiin Eteläsuomalainen Osakunta.

 

Uudelle Ylioppilastalolle

Uusi osakunta ei saanut lähes tulkoon mitään mukaansa erotessaan vanhasta emo-osakunnastaan ja aloitti siis käytännöllisesti katsoen lähes tyhjästä. ESO kotiutui kuitenkin nopeasti vuonna 1910 rakennetulle Osakuntatalolle, joka on nykyinen Uusi Ylioppilastalo. 1920- ja 1930-luvulla osakunnat olivat poliittisesti aktiivisia ja muodostivat esimerkiksi kielitaistelun rintamalinjat. Noina vuosikymmeninä perustettiin viimeisimmätkin osakunnat, jonka jälkeen lukumäärä on säilynyt viidessätoista. Lisääntynyt poliittinen toiminta ja varsinkin akateemisen Karjala-Seuran voimakas ote ylioppilaselämään johtivat siihen, että osakunnissa siihen saakka voimassa ollut pakkojäsenyys poistettiin 1937. Tämän pelättiin romuttavan koko osakuntalaitoksen, mutta toisin kävi. Vain marginaalinen osa jättäytyi ulkopuolelle.

 

Sodan jälkeen osakuntien toiminta jatkui vähemmän poliittisena. ESO:n suhteet Nylands Nationiin parantuivat huomattavasti ja ovat nykyään hyvinkin lämpimät. Ylioppilastulvan myötä osakuntien jäsenmäärä kasvoi ja niiden taloudellinen asema koheni. ESO oli Suomen suurin osakunta liki setsemällä tuhannella jäsenellään. 1960-luvulla Moskovan yliopiston mallin mukaan perustettujen lukuisten tiedekuntajärjestöjen kilpailu Ylioppilaskunnan vaaleissa ja vanhan valtaus Ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlissa olivat vaikeiden aikoijen alkusoittoa.

 

70-luvulla Casa Academicalle

1970-luvulla ESO:n jäsenmäärä romahti siinä missä muidenkin osakuntien. Osakuntia pidettiin ”taantumuksellisina ja vastavallankumouksellisina porvarinpesinä”, vaikka osakuntalaisia oli niin Vietnamin sodan vastaisissa mielenosoituksissa kuin perustamassa Sadankomiteaa. Poliittiset puolueet valtasivat Ylioppilaskunnan päättävät elimet ja osakuntia alettiin savustaa ulos osakuntatalolta poliittisella propagandalla ja vuokrankorotuksilla. ESO:kin lähti evakkoretkelleen Casa Academicalle Perhonkadulle hienoista tiloistaan Uuden toisesta kerroksesta, joissa nykyään on Ylioppilaskunnan keskustoimisto. Uudelle palattiin kuitenkin jo 1980 Osakunnan täyttäesä 75 vuotta. Omia taloja rakennuttaneet osakunnat selvisivät myrskyistä hieman paremmin.

 

Osakuntien uusi nousu

Osakuntien nousu alkoi 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Vuonna 1983 kymmenen osakuntaa muodosti oman vaalirenkaansa Ylioppilaskunnan vaaleissa. Tällä hetkellä, ennen syksyn vaaleja, osakuntien edustajistoryhmä on suurin. Se on ollut jo monta vuotta hallitusvastuussa. Osakuntien asemaa ja erityisesti Helsingin Yliopiston 354-vuotisen osakuntalaitoksen erityisasemaa verrattuna muihin osakunnan nimeä kantaviin ryhmittymiin ympäri Suomea uhkaa jälleen kerran lainsäätäjä; nyt uuden yliopistolain muodossa. Näillä näkymin osakuntien asetuksella turvattu asema ei tule olemaan jatkossa yhtä selkeä. Tämä tuskin kuitenkaan lannistaa Osakuntia, jotka ovat kasvaneet suomalaisen kansansivistyksen mukana sen moninaisissa vaiheissa, ohjenuoranaan:

PATERNO PURE PER DOCTRINAM
AD SALUEM REI PUBLICAE

ISIEN MAILLA OPILLISEN SIVISTYKSEN
AVULLA VALTION MENESTYKSEKSI

Teksti: Anton Eskola (1997)

Yliopistomuseon arkistoista löytyviä ESO-kuvia